Päivä 19 | Sydney >

Matka alkaa olemaan siinä. En erityisemmin pidä juoksemisesta mutta aamulenkki oopperatalolle ja sitä reunustavan puiston kasvitieteelliseen puutarhaan on maiselmiltaan yksi upeimmista lenkeistä joita olen koskaan juossut. Palatessani hotellille Markku ja Hannu ovat saaneet ryhmää parempaa seuraa. Molempien vaimot ovat saapuneet… :) … Pekan vaimo tulee huomenna. Leevi ja Tom jäävät muuten vain pariksi päiväksi Sydneyhyn. Kotiin tänään lähtevät minun lisäkseni Teuvo, Esko, Raimo, Jukka ja Seppo.

Kiitos Jukka, Esko, Tom, Seppo, Leevi, Markku, Hannu, Pekka, Teuvo ja Raimo. Yksi upea matka jälleen takana... paljon upeampi kuin uskalsin etukäteen odottaa. Ei voi kuin sanoa, että äijäporukaksi erinomainen ja loistavasti yhteen pelaava ryhmä. Kiitos! Ja tästä hyvä mennä Suomeen odottamaan lumien sulamista. Ensi kerralla Canadaan, Tongalle tai Argentiinaan? 

Kengurut saavat ihmeellisiä reaktioita aikaan raavaissa motoristeissä ... ruokaa ruokaa skraaps skraaps... ;]

... ja Iso Kiitos myös kaikille matkabogiamme seuranneille. Tämä blogi nyt over and out...

T. Konepyöräkuljettaja Peter :]

Päivä 18 | Sydney

Sade työnsi päätäjäispäivällisemme avaralta terassilta tiivistunnalmaisiin sisätiloihin... mutta ei ei tuo tunnelmaa haitannut. Ehkä päinvastoin jos johonkin suuntaan.

Viimeiset pyörien starttaukset kello puoli kymmenen. Ja yes ajettuani 12000km HD'llä viimeisen kuuden viikon aikana, olen täysin vakuuttunut, että en suostuisi maksamaan rahaa harrikasta… en ainakaan vielä tässä iässä. Mutta myönnetään, joka aamu Deucestä saa mukavat aamufiilarit kun sen laittaa käyntiin. Avarista putkista lähtee mukava luolamiesmäinen jytinä ja tyhjäkäynnillä se kuulostaa isoisäni vanhalta kalastuveneeltä, joka saa aina pienen hymyn väreen käymään kasvoilla. Niin nytkin.

Päivän ensimmäinen pätkä on 7,8km. Rocketin vaihdepoljin irtoaa ensimmäisellä kilometrillä vilkkaassa risteyksessä ja kytkinnesteet valuvat kadulle. Teuvo kerää irto-osat ja laittaa käsin kakkosen päälle. Sillä mennään ensimmäiseen vuokraamoon jonne Rocketin lisäksi jää Leevin Swift Back ja molemmat GS't.

Petri Nuutila, yksi Syndeyn kaduilla nopeasti vakituiseen etenevistä suomalaisista. Alla pyörän vuokraajamme Sharonin oma ajokki huoltopukilla... Indian vuodelta 1956!

Toinen vuokraamo vaatii vähän reilu parikymmentä kilometriä lisää ajoa ja päädymme Toolgenyeen tai johonkin sen kaltaiseen esikaupunkiin, josta ajamme junalla takaisin kekustaan. Takaisin hotellilla kulttuurikärpäsiä ei löydy. Kuka on menossa mihinkin kauppaan. Olen huono ryhmäshoppailija äijäporukassa ja jään hotellille MacBookini seuraksi. Sähköpostilaatikossa riittää tekemistä matkan päällä. 

Sami, PeterPanBiken Sami tulee illansuussa ystävänsä Mohanin kanssa Sydneyhyn Uuden-Seelannin Kiwi -matkaltamme. Suntaamme HardRockCafeehen vaihtamaan matkakokemuksia, jotka molemmilla hyvät ellei erinomaiset jälkitunnelmat.

Kyllä kyllä, katse nousi tänään helposti taivaalle lentokoneen näkyessä vuokraamon kulmilla. Vaikka matkalla aina mukava olla, niin puolitoista kuukautta saa kotiinpaluun tuntumaan hienolta jutulta!

Päivä 17 | Canberra - Sydney

 Parlamenttitalon edessä Canberrassa... polkupyöräpoliisi oli paikalla ennen kuin ennätin kameran kanssa toiselle puolelle katua. Alla tulossa parlamentitalolta. Seppo Rocketilla letkan kärjessä.

Paistaa. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta pääkaupungin aamuun. Se tietää kuivaa ajovarustusta tunnin ja parin jälkeen. Hotellilta menee reilusti alle tunti parlamenttitalolle… noin 55 minuuttia alle. Rykäisemme pyörät riviin parlamenttitalon eteen. Minuuttiakaan ei kulu, ennen kuin näen poliisipolkupyörän lähestyvän pääoven suunnalta. Poliisi on kuitenkin mallia inhimillinen ja antaa meidän kuvata pari minuuttia pyörien parkkeerauksen kannalta laittomassa paikassa.

Sisälle parlamenttiin menemme seuraavalla kerralla, sen pihalta suuntaamme pienille maalaisteille. Canberra reilusti Helsinkiä pienempi ja maalaisidylliä löytyy heti keskustan ulkopuolelta. Koko Canberra on olevassa vain koska Melbournessa ja Sydneyssä ei aikanaan päästy sopuun kumpi olisi parempi pääkaupunki.

 Jos Uluru on maan kuuluisin kivi niin tämä on maan kuuluisin kivitalo... no kivirakennus ainakin. Ja tämän matkan ajot alkavat olla kovastikkin lähellä loppua. Alla RockettiRaketti -mies Seppo. Rocket toiminut ongelmitta Alice Springsiin ja takaisin... mutta huomenna sekin alkaa vähän piiputtamaan.

Viimeiset 172km puhallamme Sydneyhyn konetietä. Meillä oli kiire hotelliin, jotta ehdimme ilta-ajelulle paikallisen kerhon kanssa. Suomalaisen paikallisen ilmoitettua että ei ehdikään mukaan innostus hiipuu, mutta kiirehdimme Sydneyhyn silti.

Sapiskaa tulee ilmeisesti jälkijunassa kun ajamme muutamankin ns. e-tag tienpätkän ilman e-tagejä, elektronisesti luettavia tietullitunnuksia. Mm. Sydheyn Harbour Bridge kuuluu tägiteihin. E-tägeistä riippumatta saamme pyörät parkattua niin lähelle oopperataloa kuin mahdollista. Taas laittomaan paikkaan, mutta taas poliisin luvan kanssa saamme ottaa kuvan jos toisenkin.

 Citycruisingilla Sydneyssä... yllä menossa maan kuuluisimmalle sillalle Harbour Bridgelle tai henkarille kuten paikalliset sanovat. Alla ydinkeskustan ihmeitä bongaamassa.

Pienen city-cruisingin jälkeen värikkäälle Kings Crossin alueelle jossa Sydneyn tukikohtamme. Päättäjäipäivälliselle emme lähde merta edemmäksi kalaan vaan syömme hotellimme mainiossa ravintolassa ja melkein terassilla. Sade tulee samaan aikaan kuplajuomien kanssa.

Pyöriä emme onnistuneet tänään palauttamaan vaikka vähän yritystä olikin, mutta pääsemmepä sitten aamuajelulle!

 Yllä Tomppa muikeana Canberrassa... alla Sydneyn kotikatumme Kings Crossissa.

Päivä 16 | Albury - Canberra

 Jukan vanha ja uusi menopeli. Uudella Jukka ei tosin koskaan ajanut vaan selkävaivainen Raimo hyppäsi siihen. Yllä Jukka osoittamassa Road Kingilleen osoitetta... :]  

Aamulla ensimmäinen asia mielessäni on prinsessani Martine, kuten kaikkina muinakin aamuina. Tänään heti toisena asiana mieleeni rullaavat takarenkaat. Tarkalleen ottaen Raimon, Jukan ja Teuvon takarenkaat. Pikainen aamiainen, peukut ja isovarpaat pystyyn ja toivioretkelle. Albury on pieni kaupunki, joten mikään ei ole varmaa. BMW -liikkeessä tulee kuitenkin bingo heti! Takarengas löytyy Raimon pyörään ja on tunnin päästä valmis. Pieni harrikkaliikekin löytyy ja sieltä yksi takarengas Jukan Road Kingiin. Teuvon Softailin ongelma ratkaistaan eturenkaalla taakse. Eli Teuvon Softail jatkaa kahdella etukumilla. 

 Teuvon tyylikäs sadeajoasu sai taukopaikoilla paikalliset naiset villiintymään... :] ... alla FatBoy veljekset Markku ja Hannu Snowy Mountainsin mutkilla.

Jukan rengasilo päättyy rikkoontuneisiin takalaakereihin. Road Kingin laakerikehikko on mennyt rikki ja laakerit juoksevat pitkin korjaamon lattiaa. Hyllystä ei löydy uusia. Tilanne päättyy siihen, että tunnin kuluttua Jukalla on punainen Hundai -merkkinen auto, jota selkävaivainen Raimo lähtee ajamaan. Teuvo jatkaa Alburystä Raimon bemarilla ja Jukka Teuvon Softaililla ja kaikki elävät jälleen onnellisina elämänsä loppuun saakka… :]

Päivän ensimmäinen 70km on kuivaa hauskaa mutkaa ja loput 330km märkää tai erittäin märkää hauskaa mutkaa. Eli saamme vettä niskaamme enemmän kuin laki määrää. Mitä pidemmälle päivä etenee sen useammin mielessäni käy Helsingissä toimiston varaston hyllyllä oleva erinomainen sadehaalarini. On minulla jotakin pikkusadetta pitävää nytkin, mutta kun on iso sade. 

 Keskipäivän maastoajoharjoitus harrikoilla... ei kuitenkaan pitkään, vaan tien varrella olevalle tekojärvelle.

Teuvon bemarin kanssa tulee Snowy Mountainsilla ongelmia kun osat putoilevat. Toinen sivulaukku irtosi ja vilkku putosi. Ja kun välillä sataa kirjaimellisesti kaatamalla pienellä vuoristosyheröllä päivä venyy pimeän puolelle. Rommitoti ja toinen maistuu Canberassa vähintään erinomaiselta. Pekka saa juuri ja juuri kiskottua märät saappaat jaloistani eivätkä Pekan buutzit irtoa yhtään helpommalla. Aamulla onni olisi sininen taivas… :)

Päivä 15 | Melbourne - Albury

 Markku on niin onnellinen ja mikä on ollessa kun kypärässä uudet; Koala, Wompatti ja Kenguru -tarrat. Alla Melbournen keskustan silhuettiä noin 10 km keskustasta... ja Jukka kyllä 99,9% ajasta onnellisempi miltä kuvassa näyttää... :]

Sunnuntai on hyvä ellei paras päivä lähteä Melbournesta liikkeelle. Ei ruuhkaa mihinkään suuntaan ja hujautammekin ydinkeskustan läpi ylä oikealle. Yhtä paljon onnella kuin aavistuksella osumme upealle Yarra Scenic Drivelle, jossa hienot mutkat jatkuvat kukkulalta kukkulalle. Ja ennen kuin huomaammekaan olemme vanhassa eucalyptus- saniaispuu -metsässä mistä puuttuu ainoastaan HarryPotter kurvailemasta Nimbus 2000 luudallaan.

Sade lupailee tulla ja on tulevinaan ensimmäisen tunnin jälkeen, mutta heti saatuamme sadevarusteet päälle se päättää kadota sateiden taivaaseen ja jättää meidät hikoilemaan sadekamppeissa seuraavaksi tunniksi. Teuvolla on tulla muukin hiki sadevarustetauolla. Teuvo ja Raimo vaihtavat pyöriä jälleen kerran ja Raimo hilppaisee matkaan Teuvon HD'n hälyttimenestolätkä taskussaan. Jään Teuvon kanssa parkkipaikalle odottamaan parempia aikoja, jotka tulevat kolmen vartin päästä Eskon ajettua ensin Raimon kiinni.

 Ja Pekka on myös niin onnellinen uudesta sadeasustaan. Lapas-tyyppiset ajokäsineet olisivat kruunanneet Pekan asun söpöjen saapassuojien kanssa... ;) ... alla Yarran ja Alexandran välistä upeaa Eukalyptus- saniaispuumetsää! Sainiaispuut jotkain, jotka kasvavat ainoastaan Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Hotellimme pihalla Hannu epäilee ääneen mahtaako Jukan oikea pakoputki olla kiinni enää missään. Toteamme että ei enää paljon missään mutta pysyy jollakin tapaa paikoillaan. Hetkeä aikaisemmin Jukan Road Kingin vaihdevipu irtosi. Kakkonen jäi päälle mutta riitti hyvin kaupunkiajoon.

Monenlaisessa ravintolassa olen matkojen aikana syönnyt, mutta en vielä koskaan sellaisessa johon pitää liittyä jäseneksi ennen kuin tarjoillaan. Alburyn keskustasta löytyy eräänlainen minilasvegas jossa hyvä buffet, jonne pääsevät ainoastaan jäsenet… :]

Yllä australialainen tapa ilmoittaa hauskoista moottoripyörä-mutkateistä. Alla Raimo ao. tiellä!

---

Markku täyttämässä illan ravintolan jäsehakemuskaavaketta. Väliaikaiset jäsenkortit kädessä päivällistä tuli... :] 

Päivä 14 | Melbourne

Melbourne on sekametelisoppa uutta ja vanhaa. Tässä vähän vanhaa, mutta suurin osa monikulmaista lasitaloa. Torontossa jotakin hyvin paljon samaa.

Vapaapäivä ja huoltopäivä. Tosin huoltoa ei mahdottomasti saatu. Selena, Raimon pyörän omistaja ohjasi minut paikallisella Peter Stevansille renkaan vaihtoon. Peter Stevansilla ei aikaa vaihtaa rengasta. Koitan bemariliikettä, joka toinen paikka missä lauantaisin väkeä korjaamon puolella. Sama juttu 'no possibility'. Molemmissa paikoissa sama juttu, töitäjo luvattu enemmän kuin voivat tehdä ja bemarilla toinen huollon kavereista tänään sairaslomalla. 

Albury seuraava mahdollisuus. Eiköhän Raimon GS kulje sinne saakka. Teuvon Softailin rengas alkaa myös muistuttamaan formuloiden kuivankelin kumia… niin myös Jukan Road Kingin takarengas. Menee mielenkiintoiseksi jos Alburyssä ei saada uutta kumia alle… :] … Markun takavalot saadaan sentään kuntoon. Markun FatBoyn jarruissa alkaa sen sijaan olemaan samaa vikaa kuin ennen ensimmäistä korjausta. Takajarru tahtoo hirttää kiinni. Katsotaan!

Mutta tekniikasta ja sen piiputuksesta riippumatta rento Melbourne päivä. Pojat melkein menevät kriketti-otteluun, mutta päättävät viime hetkellä säästää seuraavaan kertaan. Melbournen keskusta on yllättävänkin mukava. Se jäi edellisellä matkalla kokematta kokonaan. Ei mikään pakottava tarve muuttaa sinne, mutta viihtyisin helposti pitempäänkin. Sama fiilis tuntuu olevan yhdellä ja toisella.

 Melbournen modernia keskustaa iltavaloissa.

Päivä 13 | Port Fairy - Melbourne

Tänään ensimmäinen aamu kun taivas ei ollut sininen. Olemme tässä kohtaa jo toipuneet siitä henkisesti ja päässeet Port Fairyn satamaan aamukuville. Hannu bongasi vesiletkun ja FatBoysta tuli putsis kliin. 

Aamukurvaus Port Fairyn vanhaan satamaan, jossa totean että kamera jäi hotellille. Pojat jäävät kuvaamaan satamaa ja toisiaan singahtaessani takaisin hotellille. Mukava että emme ehtineet ajaa 100km, ainoastaan 1km ja sekin vajaa ja Pekka sai pitää oman kameransa. Meillä tapana laittaa kämppiksen piikkiin jos jotakin unohtuu.

Port Fairystä nokat kohti Great Ocean Roadia, joka odottaa meitä reilun sadan kilometrin päässä ja on edelleen upea ellei pahuksen upea. Australiasta ei upeampaa tietä löydy. Seitsemän sillan tie Kokkolan ja Pietarsaaren välillä ei sekään ihan samalle viivalle ylety. Ajamme Great Ocean Roadin kuka mitenkin ja tulen itse viimeisenä. Meillä treffit Torquayssa, jonka pääkadun kahvilaan kaikki osuvat Eskoa ja Seppoa lukuunottamatta. Esko ja Seppo ajavat suoraan Melbournen hotellille Eskon navigaattorin seurassa. Itse suunnistan orgaanisella navigaattorilla ja paperikartoilla. Toimii Australiassa hyvin. Tämä maa ei ole kuten Intia, jossa jokaisessa isommassa risteyksessä pitää saada ainakin kolme samaa vastausta ennen kuin arvaa mennä mihinkään suuntaan.

 Great Ocean Roadin hulppeita maisemia... alla myös hyvät maisemat. Ovat vain vähän ulkomaalaisen motoristijoukon takana.

---

Olen todennyt triljoona kertaa, että ryhmän takaa vaikea saada hyvää ajokuvaa ja totesin saman taas tänään. Minulla on parin Kiasman näyttelyn verran letkan perältä otettuja epäonnistuneita kuvia vuosien varelta. Tuo yllä nyt vähän onnistunut kuitenkin? :] ... alla Raimo, Softail ja Raimon uusi HD-look... uusi murtomaahiihdon ja moottoripyöräilyn yhdistelmäasu!? 

Pyörät tuntuvat vaihtuvan kuskien alla pitkin päivää edelleen kuten kahtena edellisenäkin päivänä. Teuvo ja Raimon bemari ovat selvästi löytäneet toisensä ja vaikuttaa myös siltä, että Raimo ja Teuvon Softail ovat löytäneet toisensa. Rocket on kiertäntyt ilmeisesti jo joka miehen alla. Leevin Swift Back herättää myös kiinnostusta. Melbourne on kohdalla 1735. Tuntia myöhemmin olemme hotellimme pihassa, jossa meitä vastassa Leevin lapsuuden ystävä Suomesta… ja Leeviä viedään… :]

 Ensimmäinen sade yllätti myös tänään. Mutta meidän kävi vanhanaikaisesti. Pari kilometriä sen jälkeen kun sadevarusteet saatu päälle, sade lakkasi. Alla sisääntulo Melbourneen. Asukkaita kaupungissä liki Suomen verran, 4,5 miljoonaa.